Taavilla menossa vaihe, jolloin pitää taas kokeilla jokaisen rajan venymistä. Ilmeisesti jonkilainen uhmakausi. Auta armias, jos keittiön roskiskaappi on jäänyt meiltä ihmeisiltä edes millin auki, niin johan on pikkujätkä viimeistä häntäkarvaansa lukuunottamatta tutkimassa kaapin sisältöä. Kyytiä saavat myös nahkakengät ja eteisen kangastapetti, jonka kuteista saa niin ihanasti kiinni vetämistä varten. Saunatakkinsa vyötä Jarmo hakee aina ympäri asuntoa, samoin kenkien toista kappaletta metsästetään poikkeuksetta päivittäin.

Nyt tuotiin myös vihdosta viimein lattialle takaisin myös matot ja ah nuo ihanat olohuoneen nyppylämatot! - ajattelee Taavi. Kunhan mää tuosta nyppylästä otan kiinni ja kiskaisen - lähtee koko nyppylärivi iloisesti piiiiiitkäksi riviksi kangasnauhaa. Ja niin sitä emäntä taas monta minuuttia pujottelee nauhaa takaisin mattoon. Tosin nyt se jo selvästi tunnistaa, mikä karjaisu on sille tarkoitettu eli tiedostaa itse milloin on luvattomilla teillä.

Tiituksen ärsyttämiseen on keksinyt erinomaisen, onneksi äänettömän tavan.  Seisoo kolmenkymmenen sentin päässä, tuijottaa hievahtamatta ja ääntä päästämättä - Tiituksella hermo pettää ja se poistuu paikalta jättäen lelunsa/makupalansa ja hyppää sohvalle tai sänkyyn karkuun. Tai syliin. Ja Taavi nauttii valloittamastaan esineestä. Kunnes me otamme sen haltuumme.